Il mio anno in Italia

Ciao a tutti! Vähään aikaan en ole mitään tänne kirjotellut, mutta nyt kerron ihanasta Napolin matkasta. YFU järjestää vaihtovuoden aikana muutamia matkoja Italian sisällä ja Napolin matka oli ensimmäinen näistä. Kaikki matkat on siis vapaaehtoisia ja pitää maksaa itse. 6.11.2019 Viiden aikaan iltapäivällä lähdettiin mun vaihtarikaverin Solin kanssa Messinaan junalla. Siellä menin toisen vaihtarikaverin luo odottamaan, että juna Napoliin lähtisi. Syötiin illallinen siellä ja katsottiin leffoja ja juteltiin. Juna Napoliin lähti keskiyöllä, joten käveltiin juna-asemalle ja tietenkin ihan kaatosateessa. Päästiin junaan ja tavattiin taas kaikki Palermossa asuvat vaihtarit <3 Ihanaa nähdä taas ystäviä keihin tutustui kielikurssilla. Aika pian siitä mentiin sitten nukkumaan. Yöjuna ei ole ihan mikään mun lempparijuttu varsinkaan, kun pitäisi oikeasti nukkua siellä yläsängyssä ja tuntuu, että tippuu sieltä :D Sisiliajengi 7.11.2019 Juna saapui Napoliin sei

Tasan kaksi kuukautta sitten saavuttiin Italiaan, kokonaan tuntemattomaan ja kokemaan jotain ihan uutta. Taas tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeesti, mutta toisaalta taas tosi hitaasti. Ajattelin nyt tän kahen kuukauden kunniaks kirjotella vähän fiiliksiä ja kertoa mitä on tapahtunut täällä. Eilen ja tänään on ollut vapaata koulusta, koska koulut suljettiin myrskyn takia. Tällä kertaa täällä on oikeasti myrsky ja aika iso sellainen. Tai ainakin se kuulostaa siltä. Ukkostaa tosi kovaa ja sataa ihan koko ajan. On kyllä ihan sairaan jees, että ollaan vähän koulusta pois, koska on yllättävän rankkaa olla ma-la koulussa… 22.10. Tapasin pojan, joka oli vaihdossa Suomessa viimevuonna. Oli hauska puhua Suomesta jonkun kanssa, kuka tietää siitä jotain :D Puhuttiin myös kaikista vaihtarijutuista ja hän kerto omasta vuodestaan Suomessa. 24.10 Sain luvan skipata koulun ja viettää päivän kahden muun vaihtarin kanssa! Käytiin hakemassa aamiaista ja käveltiin ympäriinsä Catani

Pieni postaus Suomen ja Italian välisistä eroista, mitä ite oon huomannut. Liikenne: Ihan hullua :D Kukaan ei oikein välitä liikennesäännöistä ja nopeusrajoituksista. Ei ihme, että täällä tapahtuu paljon liikenneonnettomuuksia. Muutenkin liikenne on tosi sekaista. Auton takapenkillä ei käytetä ollenkaan turvavyötä, mikä oli mulle aika iso yllätys, koska yleensähän lapset istuu siellä ja onnettomuuden sattuessa ne ei ole turvassa.. Mun local coordinator kysyi multa ekoina päivinä, että tiedänkö miten bussit täällä toimii ja kerroin, etten tiedä. Hän vastasi ”Oooh they don’t” ja se on totta.. Aina myöhässä tai ei tule ollenkaan. Kaikkialle, myös ihan lähistölle kuljetaan autolla, ei koskaan kävellen. Ruoka: Päivässä on kolme ateriaa: aamiainen, lounas ja illallinen. Aamiaiseksi jotain makeaa, lounaaksi pastaa ja illallisella taas ei IKINÄ pastaa. Ruokailuvälit täällä on tosi pitkiä, mikä on aiheuttanut mulle vähän ongelmia ja on täytynyt pitkään yrittää sopeutua siihen.

Ciao a tutti! Koulua on ollut jo yli kuukausi, joten varmaan osaan kertoa siitä jotain. Ainakin mun mielipiteitä ja ajatuksia. Eli tässä postauksessa kerron italialaisesta koulusta ( kaikki tosin mun omilla mielipiteillä ja kokemuksilla )! Tähän asti koulu on mennyt ihan ok. Tunnit tuntuu tylsiltä ja päivät pitkiltä, koska en vielä ymmärrä niin paljon italiaa, että voisin kunnolla osallistua tunteihin.  Mä käyn liceo scientificoa, mikä tarkottaa siis sitä, että koulu on suuntautunut enemmän tieteellisiin aineisiin (matikka, fysiikka, kemia, yms.). On myös muunlaisia lukioita kuten liceo classico, linguistico ja artistico ja varmaan vielä muitakin, mutta siis kaikki on suuntautunut erilailla. Italialainen lukio käydään yleensä viiteen vuoteen ja mut laitettiin neljännen vuoden luokka-asteelle samalle luokalle mun host siskon kanssa. Koulua on maanantaista lauantaihin (huoh)… Kuusi päivää koulua viikossa ja yksi vapaapäivä (tää on yksi syy miksi oon ollut niin väs

Eilen illalla saatiin tietää, että koulu on peruttu tältä päivältä kovan sateen takia!!! Tänään on siis ollut kotipäivä (vihdoin), en edes muista milloin olisin vaan ollut kotona ja chillannut. Heräsin vasta kymmeneltä ja en ole tehnyt tänään yhtään mitään. Ajattelin siis nyt palauttaa tävä blogia vähän ajantasalle, kun ei muutakaan tekemistä ole :) Yli kuukausi mennyt perheissä. On mennyt ihan hyvin ja sitten taas ei niin hyvin. On tullut yllätyksenä kuinka rankkaa tää vaihtarina oleminen oikeasti on. Koko ajan pitää tehdä pään sisällä niin paljon töitä, että ymmärtää mitä muut puhuu ja muutenkin pysyäkseen kärryillä. Sen takia oonkin tosi usein väsynyt koulun jälkeen ja välillä vaan ärsyttää ja turhauttaa koko italian kieli :D Just niinä huonoina päivinä päässä pyörii sellaisia ajatuksia, että ”olisi niin paljon helpompaa olla kotona” ja ”entä jos vaan luovutan ja lähden kotiin”. MUTTA sitten taas saan motivaatiota ja boostia jatkaa ajattelemalla kuinka paljon tuun kokemaan

Helou! Tuntuu oudolta, että kuukausi on mennyt jo. Samaan aikaan tuntuu, että aika on mennyt tosi hitaasti ja tosi nopeasti. Oon päässyt jo vähän kotiutumaan perheeseen ja koulukin on alkanut. Mulla menee ihan hyvin ja pikkuhiljaa alan kehittyä kielenkin kanssa. En todellakaan vieelä puhu mitenkään paljoa, mutta pieniä ja yksinkertaisia lauseita pikkuhiljaa. Huomaan myös kuinka paljon enemmän ymmärrän muiden puheesta nyt verrattuna vaikka siihen, kun saavuin perheeseen. Vähän koulusta. Mulla on koulua maananaista lauantaihin (huoh..) ja päivät on klo. 8-13, joten ei kovin pitkiä ainakaan. Tunnit kuitenkin tuntuu pitkiltä ja vähän tylsistyttäviltä, koska kaikki käydään italiaksi. Englannin tunti on ainut, missä pystyn oikeastaan tehdä mitään ja se onkin paras tunti viikossa :D. Mun luokkalaiset on kivoja ja ainakin äänekkäitä. Tunnit ja koulu täällä on niin erilaista verrattuna Suomeen ja oppilailla on paljon enemmän kotiläksyjä ja luettavaa. Melkein joka tunti opettaja

Ciao a tutti! Jo kaksi viikkoa mennyt Italiassa! Ensimmäiset kymmenen päivää oltiin kielikurssilla Frascatissa, Rooman lähellä. Siellä sain ihania uusia kavereita ja muistoja. Nyt olen ollut neljä päivää host perheessä ja kaikki on hyvin. Futista sateessa!!! 26.8. Lähtöpäivä!  Lento Helsingistä Roomaan lähti aamulla. Heräsin neljältä aamulla ja viideltä oltiinkin jo matkalla kentälle. Mun ihanat ystävät Erika, Lilleni ja Miló ja tietysti äiti tuli saattamaan mua kentälle. Turvasta läpi päästyäni kaikki alkoi tuntua vielä todellisemmalta, oon oikeasti lähdössä vuodeksi pois johonkin ihan tuntemattomaan. Lento kesti vajaat neljä tuntia ja Roomassa kentällä odotettiin loppujakin vaihtareita ja pelattiin korttia ja juteltiin muiden vaihtareiden kanssa. Kielikurssi oli ihan tosi hauska ja unohtumaton. Joka päivä oli suunnilleen sama ohjelma; aamiainen, oppitunti, lounas, vapaa-aikaa, illallinen ja vapaa-aikaa. Vapaa-ajoilla pelattiin korttia ja futista muiden

Kolme yötä lähtöön!! Tuntuu ihan uskomattomalta ja jännittää jo. Vaikka vähän kauhistuttaa, niin silti odotan innolla tulevaa vuotta ja uusia kokemuksia. Viime sunnuntaina pidin kavereille läksiäiset. Oli ihanaa nähdä osaa kavereista viimeistä kertaa ja viettää aikaa yhdessä. Kaikkia tulee niin kova ikävä, mutta uskon, että kymmenen kuukautta menee nopeasti. Ja kyllähän ne kaverit täällä sitten odottaa. Läksiäistarjoiluista ei ole oikeastaan ollenkaan kuvia, mutta tarjolla oli itsetehtyjä   karjalanpiirakoita, kaikkea suomalaista herkkua ja kakkua ja pientä italialaistakin. Lento Roomaan lähtee aamulla ja kentällä pitää olla kuudelta. Tuunkohan ollenkaan nukkumaan sinä yönä??   En varmaan.. Meillä on ensin YFU:n järjestämä kielikurssi Rooman lähellä, minkä jälkeen päästään isäntäperheisiin. Mun host perheessä on vanhemmat ja kaksi mua vähän nuorempaa tyttöä. Oon ilonen siskoista, koska kotona Suomessa mulla on vain veljiä, joten pääsen elämään siskkojen kanssa. Oon jut

Ciao!   Tässä ekassa postauksessa kerron vähän kuka mä oon, minne mä oon oikeen menossa ja miksi mä tämän blogin tein.   Oon 17-vuotias tyttö Porvoosta nimeltä Milla ja oon lähdössä tänä syksynä vuodeksi vaihtoon Italiaan. Käyn lukiota täällä Porvoossa ja harrastan nyt salia ja lenkkeilyä. Urheilu on aina ollut lähellä sydäntä ja keväällä lopetin muodostelmaluisteelun, mitä olikin tullut harrastettua jo 11 vuotta.   Ajattelin, että blogin kirjoittaminen on paras tapa pitää perhe, sukulaiset ja kaverit vähän ajantasalla miten mulla menee vaihdossa. Toinen syy vaihtariblogin perustamiselle on se, että ne ketkä on miettinyt ja miettii vaihtoon lähtemistä saisi tästä vähän ideaa siihen. Ainakin mä itse luin tosi paljon vaihtariblogeja ja niiden lukeminen boostasi mua ihan oikeasti hakemaan vaihto-oppilaaksi.   Lähtöpäivä on jo 40 päivän päästä ja oon niin innoissani ja samalla jännittynyt ja vähän haikeana jo. Ihan tarkkoja sijotustietoja en ole vielä saanut,