Suomen ja Italian eroavaisuuksia

Pieni postaus Suomen ja Italian välisistä eroista, mitä ite oon huomannut.

Liikenne:

Ihan hullua :D Kukaan ei oikein välitä liikennesäännöistä ja nopeusrajoituksista. Ei ihme, että täällä tapahtuu paljon liikenneonnettomuuksia. Muutenkin liikenne on tosi sekaista. Auton takapenkillä ei käytetä ollenkaan turvavyötä, mikä oli mulle aika iso yllätys, koska yleensähän lapset istuu siellä ja onnettomuuden sattuessa ne ei ole turvassa.. Mun local coordinator kysyi multa ekoina päivinä, että tiedänkö miten bussit täällä toimii ja kerroin, etten tiedä. Hän vastasi ”Oooh they don’t” ja se on totta.. Aina myöhässä tai ei tule ollenkaan. Kaikkialle, myös ihan lähistölle kuljetaan autolla, ei koskaan kävellen.

Ruoka:

Päivässä on kolme ateriaa: aamiainen, lounas ja illallinen. Aamiaiseksi jotain makeaa, lounaaksi pastaa ja illallisella taas ei IKINÄ pastaa. Ruokailuvälit täällä on tosi pitkiä, mikä on aiheuttanut mulle vähän ongelmia ja on täytynyt pitkään yrittää sopeutua siihen. Yleisesti ruoka on epäterveellisempää kuin Suomessa (ainakin näin suomalaisen näkökulmasta).

Ystävällisyys:

Ihmiset on ihania täällä! Kaikki on tosi ystävällisiä ja kysyy aina kuulumisia. Aina, kun tavataan ja lähdetään toisen luota annetaan poskipusut. Kaikki on tosi huolehtivaisia. Jos oon ollut poissa koulusta, niin yleensä tulee useammaltakin luokkalaiselta viesti, että miten voin ja onko kaikki kunnossa. Täällä ollaan myös paljon sosiaalisempia ja ihmiset hymyilevät paljon<3

Kielitaito:

Suurin osa ei osaa muuta kieltä kun italiaa ja, jos osaa englantia, niin aika heikosti. On tietysti niitä, kenen englanti on tosii hyvää, mutta nekin on yleensä nuoria. Vanhemmat ihmiset eivät juurikaan osaa englantia ollenkaan. Täällä kaikki ohjelmat, mainokset ja ihan kaikki on dupattu italiaksi, mikä varmaan vaikeuttaa sitä oppimista.

Uskonnollisuus:

Täällä suurin osa on katolilaisia ja uskonto tuntuu olevan isompi juttu täällä kuin Suomessa. Koulussa joka luokassa on krusifiksi seinällä ja jotkut rukoilevat ennen ruokaa. Myös, kun tapaan jonkun uuden ihmisen ja jutellaan siinä ihan perusjuttuja, niin melkein ensimmäinen kysymys on ”uskotko Jumalaan?” tai ”Mikä on sun uskonto?”. Se on täällä ihan perus small talk aihe, mikä oli alussa vähän outoa.

Loppuun vähän kuulumimisia :)

Mulla menee nyt ihan hyvin, koko ajan parempaan päin. Kielitaito kehittyy, mutta hitaasti. Ensi viiikolla on perheen vaihto, mistä oon kyllä innoissani! Alan tottumaan arkeen ja päivän rutiineihin ja kulkuun. Ihan kohta kaksi kuukautta täällä täynnä, ihan hullua!!!