Vapaapäivän postaus

- lokakuuta 08, 2019

Eilen illalla saatiin tietää, että koulu on peruttu tältä päivältä kovan sateen takia!!! Tänään on siis ollut kotipäivä (vihdoin), en edes muista milloin olisin vaan ollut kotona ja chillannut. Heräsin vasta kymmeneltä ja en ole tehnyt tänään yhtään mitään. Ajattelin siis nyt palauttaa tävä blogia vähän ajantasalle, kun ei muutakaan tekemistä ole :)

Yli kuukausi mennyt perheissä. On mennyt ihan hyvin ja sitten taas ei niin hyvin. On tullut yllätyksenä kuinka rankkaa tää vaihtarina oleminen oikeasti on. Koko ajan pitää tehdä pään sisällä niin paljon töitä, että ymmärtää mitä muut puhuu ja muutenkin pysyäkseen kärryillä. Sen takia oonkin tosi usein väsynyt koulun jälkeen ja välillä vaan ärsyttää ja turhauttaa koko italian kieli :D Just niinä huonoina päivinä päässä pyörii sellaisia ajatuksia, että ”olisi niin paljon helpompaa olla kotona” ja ”entä jos vaan luovutan ja lähden kotiin”. MUTTA sitten taas saan motivaatiota ja boostia jatkaa ajattelemalla kuinka paljon tuun kokemaan ja oppimaan täällä ollessa. Myös se, että huomaan kielen kehittyvän joka päivä ja opin joka päivä uutta auttaa jaksamaan.

Samoja juttuja kokevat ja samoja fiiliksiä tuntevat vaihtarikaverit on niin tärkeitä täällä! Heistä saa tosi paljon tukea ja voidaan jutella ja jakaa ajatuksia ja ärsytyksiä toisillemme. Ja tietenkin kaikki hyvät tapahtumiset!! Mun kanssa samassa kaupungissa asuu kaksi muuta YFU vaihtaria ja toisen niistä kanssa oon nähnyt pari kertaa ja esim. käynyt syömässä kaupungissa.

Mulla on perheen vaihtaminen edessä vielä tän kuun lopussa. Voisin kirjoitella siitä nyt vähän ja kertoa miksi vaihdan ja muita perhekuvioita.

Eli, kun sain ennen vaihtoon lähtemistä mun perhetiedot, niin sain samalla tietää, että mun perhe on ”welcome family”, mikä tarkoittaa sitä, että ne hostaa mut vain hetkeksi aikaa vaihtovuoden alusta. Syytä en tiedä, miksi eivät koko vuotta voi hostata mua. Oon kuullut, että on tosi yleistä, että perhe haluaakin pitää vaihtarin sittenkin koko vuoden. Mun tapauksessa ei kuitenkaan ole niin, mikä on mulle tosi OK. Nykynen perhe on ihan kiva ja tykkään näistä ihmisistä paljon, mutta meillä ei kuitenkaan kohtaa mitenkään täydellisesti ja välillä tunnen olon jopa vähän ei halutuksi täällä. Sinänsä harmi, sillä oon yrittänyt kovasti olla perheen jäsen, mutta siltä ei tunnu. On loppujen lopuksi siis hyvä, että vaihdan perhettä. Silloin, kun kuulin tästä, niin olin tosi surullinen ja alla päin siitä, sillä olin toivonut, että olisin vain yhdessä perheessä koko vuoden. Nyt oon ymmärtänyt, että vaihtaminen tuo paljon hyvää mukana ja pääsen kokemaan taas uusia juttuja uuden perheen ja ympäristön kanssa.

Perhejutut suunnilleen selviä ainakin tähän asti, joten nyt on paljon helpottuneenpi olo. Stressasin huomaamattani tosi paljon noista perhe asioista ja nyt, kun oon saanut selkeyttä siihen, niin tuntuu kuin olisi iha erilaisella fiiliksellä nyt koko ajan.

Kokonaisuudessa ensimmäinen kuukausi on todellakin ollut vuoristorataa ja nyt uskon sen, kun sanotaan, ettei vaihto tule olemaan pelkästään hauskaa ja ihanaa aina, vaan myös surkua, koti-ikävää ja huonoja hetkiä. Kielen vaikeuden takia on ollut vaikea olla kokonaan oma itsensä ja nauttia joka hetkestä. Ainakin mulle on ollut raskasta, koska tykkään puhua ja höpöttää paljon, mutta nyt kun en vielä kunnolla osaa kommunikoida tällä kielellä, oon ollut tosi hiljainen ja erilainen, mitä normaalisti oon. Vieläkin odotan innolla kielen hallitsemista niin, että pystyn puhumaan mitä haluan ja jättää englannin kokonaan pois.

Vaikka tää postaus keskittyi vähän enemmän niihin negatiivisiin puoliin täällä olosta niin kuitenkin nyt kaikki on menossa parempaan päin ja hyvillä fiiiksillä tuleviin haasteisiin :)

Lopuksi vähän kuvia menneiltä viikoilta<3